Syksyn toinen ratkaisupaja toi esiin opetuksen sisältöjä ja työelämän tarpeita

Syksyn toisessa ratkaisupajassa linjoilla oli noin 50 alan asiantuntijaa eri tahoilta keskustelemassa, kuinka opetuksen sisällön ja työelämässä vaativat tarpeet saisi paremmin kohtaamaan.

Ratkaisupajassa ideoitiin ratkaisuehdotuksia seuraavien teemojen ympäriltä:

1. Työnantajien väylät ja opetuksen sisältö
2. Opettajien työelämäntuntemuksen kehittäminen
3. Työelämälähtöiset projektit ja opinnäytteet
4. Opetuksen sisällön räätälöinti

Tunnistetut teemat olivat nousseet jo aiemmin esiin Digitaalinen työllistyminen -hankkeen aikana toteutetussa verkostotyössä.

”Monella eri alalla painitaan melkein samojen asioiden kanssa. Tämän vuoksi ratkaisupajoissa käsiteltävät asiat ovat ehdottoman tärkeitä”, sanoo Omnian työelämäopettaja Petri Nieminen.

Opetuksen sisältö ja työelämän tarpeet

Ratkaisupajan keskusteluissa korostui entisestään, kuinka tärkeää olisi löytää tavat ennakoida tulevaisuuden työelämäntarpeita ja muuttaa opetuksen sisältöä.

Eräässä ryhmässä toivottiin työnantajien vaikuttavan enemmän opetuksen sisältöön kertomalla konkreettisia tarpeita. Yritysten olisi myös tärkeää ymmärtää pitkän tähtäimen hyödyt niin heille itselleen kuin koko alallekin.

”Avainasemassa olisi parantaa työnantajien ja koulutuksen tarjoajien keskusteluyhteyttä. Heidän kuuluisi kulkea käsikädessä”, toivoo Nieminen.

Keskusteluissa nousi esiin, että oppilaitoksilla ei ole toimivaa keinoa kuulla yritysten tarpeita, eikä yrityksillä ei ole keskitettyä keinoa tavoittaa oppilaitoksia. Toiveena olisi luoda keskustelufoorumi, jossa olisi osallistujia kaikilta koulutustasoilta. Foorumin tavoite olisi kehittää oppilaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä.

Nieminen kertoo, että heidän ryhmän keskusteluissa nousi esiin informaation jakaminen nuorille varhaisemmassa vaiheessa, jotta jo esimerkiksi yläasteikäiset nuoret saisivat todellista kuvaa KIRA-alan työtehtävistä.

”Pienryhmässämme yhtenä ratkaisuna opetuksen sisältöön vaikuttamiseen koettiin mestari-kisälli -koulutus. Täydentävänä tekijänä koettiin selkeämmän kisälli- ja oppisopimuspolun luominen. KIRA-ala kaipaisi mentor-kulttuuria – näin saataisiin huomioitua myös osatyökykyiset, jotka pystyisivät toimimaan ohjaustehtävissä. Mentorin rooli voisi olla monelle arvokas loppu työuralle”, sanoo Nieminen ja kiittää samalla ryhmäänsä aktiivisesta keskustelusta ja ideoinnista.

Työelämätuntemuksen kehittäminen

Yhtenä osa-alueena ratkaisupajassa oli myös kiinteistö- ja rakennusalan opettajien työelämätuntemuksen kehittäminen. Opettajaksi ei pääse suoraan työmaalta, eikä ammattipedagogi ehdi pysyä ajan tasalla työelämän tarpeista ja muutoksista.

Keskusteluissa nousi esiin, että opettajalla ei ole tarpeeksi aikaa tehdä opetustyötä, sillä liian suuri osa ajasta kuluu muuhun kuin opettamiseen. Käytännön osaaja saattaa kokea järjestelmät ja byrokratiat aikaa vieviksi.

Ratkaisuna tähän nähtiin lisäajan varaaminen opetustyöhön ja työelämäyhteistyöhön sekä IT-järjestelmien tehostaminen niin, että erilaiset kirjaukset olisivat automatisoituja. Olisi tärkeää saada järjestelmät palvelemaan paremmin käyttäjiä.

Työelämälähtöiset projektit ja opinnäytteet

Työelämälähtöiset projektit voivat hyödyttää molempia osapuolia, niin opiskelijaa kuin projektin tarjoajaa.

Pienryhmäkeskusteluissa nousi esiin, että oppisopimuspaikkojen tarjoaminen on kuitenkin työnantajalle työläs projekti. Jos oppilaisten ja työantajien välillä olevat käytännöt ovat eriä, aikaa menee vielä enemmän prosessiin. Moni työnantaja kokee, että on vaikea tietää keneen pitäisi olla yhteydessä, sillä tittelit, ohjeistukset ja verkkosivut koetaan epäselviksi.

Ensimmäinen työkokemus jää aina mieleen, ja tämä myös antaa opiskelijalle suuntaa työelämään. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että lähiesihenkilö ja työyhteisö valmistautuvat hyvin uuden työntekijän vastaanottamiseen. Myös koulun puolelta projektille tulisi nimetä edustaja, joka seuraa, valvoo ja sparraa projektin parissa. Samoin tarpeita tulisi kartoittaa myös oppilaitoksen puolelta: mitä opiskelijat haluaisivat tehdä oikeasti? Moni työnantaja varmasti valmis toteuttamaan valmiita projektiaiheita. Opiskelijoille hyödyllisin olisi, jos projektit tuottaisivat opiskelijan näköisen lopputuloksen.

Keskusteluissa nousi esiin, että työpaikkaohjaajan asemaa täytyisi vahvistaa. Hänen oletetaan toimivan ohjaajana oman työn ohella. Esiin nousi myös ennakkokäsitys siitä, että jo valmiiksi ylikuormittuneena opiskelijoiden ohjaus koetaan välillä rangaistuksena.

Ratkaisuna tähän nähtiin maksuton kansallinen verkko-oppimisalusta, josta löytyisi kurssit ohjaajille ja työnantajille. Alustalla olisi mm. videoita, joissa yritykset jakavat hyviä käytäntöjä, opiskelijat kertovat omia kokemuksiaan sekä ohjaajat valaisevat, millaista lisäsisältöä he saavat sivustolta omaan tekemiseen. Verkko-oppimisympäristössä toivottiin olevan myös sisältöjä, joita pystyisi viedä omiin järjestelmiin ja oppimisympäristöihin.

Koulutusympäristö olisi suunnattu PK-yrityksille ja heidän ohjaajille. Se tarjoaisi ohjaajille valmiuksia ohjaamaan ja kohtaamaan opiskelijoita.  Samoin se toisi työnantajille valmiuksia ja tietoa tutkintojen sisällöistä ja oppimistavoitteita. Tärkeää olisi myös alustan avulla löytää helpommin oppilaitosten yhteistyömahdollisuudet ja kontaktit.

Opetuksen sisällön räätälöinti

Työnantajalla olisi syytä olla riittävä ymmärrys oppilaitoksen vaatimuksista ja tavoitteista liittyen tutkinnon sisältöihin. Keskusteluissa korostui huoli siitä, että tietyt työelämääntutustumisjaksot tarjoavat opiskelijalle liian kapeakatseisen työkokemuksen.

Työntekijöiden ammattitaidon pitäisi vastata todellisia työelämän tarpeita, mutta kuitenkin sen verran yleisellä tasolla, että tutkinnon suorittanut pärjää muuallakin kuin yhdellä työnantajalla – ammatissa kuin ammatissa välineet ja menetelmät kehittyvät koko ajan ja edellyttävät työnantajilta aitoa halua pitää huolta työntekijöidensä osaamisesta.

Ratkaisupajan keskusteluissa koettiin, että vahvalla työelämäyhteistyöllä pysyisi parhaiten kärryillä työmailla käytettävistä uusista teknologioista. Tähän tarvittaisiin toimivaa yritysyhteistyötä, sillä oppilaitoksilla ei ole mahdollisuutta hankkia esimerkiksi kaikkia eri talotekniikan järjestelmiä oppilaitokseen opetusta varten.

Keskusteluissa korostettiin myös, että urasuunnittelu vain pieni osa: alasta motivoitunut kehittyy luonnollisesti koko työelämäkaaren ajan. Tärkeintä olisi tuoda jatkuvan oppimisen kulttuuri osaksi työtä.

Ilmoittaudu jo nyt mukaan seuraavaan ratkaisupajaan, joka järjestetään 2.11.2021 klo 9-12. Teemana on opintojen kulku ja opinnoissa tukeminen.