Helmikuun ratkaisupajassa teemana oli työhyvinvointi ja kuntoutus. Työpajassa tartuimme täsmähaasteisiin, jotka liittyivät työkulttuuriin, motivaatioon, ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen.
Rakennus- ja kiinteistöalalla sairauspoissaolot, työtapaturman ja muita aloja varhaisempi eläkeikä aiheuttavat joka vuosi yli 200 miljoonan euron kustannukset. Alalla on varaa kehittää työhyvinvointia, työssä jaksamista ja näitä tukevaa toimintakulttuuria.
Ratkaisupajassa otimme käsittelyyn mm.
Työhyvinvointi syntyy aidosta ja pitkäjänteisessä vuorovaikutuksessa. Työtehtävien ja roolien selkeä jako sekä kommunikointi säännöllisesti auttavat ennaltaehkäisemään väsymystä – etenkin jos työskennellään paljon etänä. Koettiin, että esihenkilöiden tärkeä tehtävä on antaa tarvittavaa tukea, ohjausta ja purkaa psyykkistä kuormitusta.
”Omassa ryhmässämme keskustelimme mm. haasteista rakennusalan urakkatöissä verrattuna tuntitöihin. Yrityksen johdon on vaikea saada nopeasti ja luotettavasti tietoa, mitä työmailla tapahtuu, varsinkin jos työntekijän tuotos tai terveys alkaa heikentyä. Esihenkilöt ovat rajallinen voimavara, eivätkä ehdi seurata ja valvoa kaikkea, vaikka tietysti pitäisi. Itse korostaisin yrityksen työilmapiiriä, ja siitä myös keskusteltiin työpajassa. Haasteena ovat alalla myös lukuisat PK-yritykset ja mikroyritykset, jotka toimivat osin kädestä suuhun”, sanoo Matti Vesalainen, Taitotalo, toimialajohtaja.
Pitkäjänteisessä vuorovaikutuksessa toki haasteena koettiin, että KIRA-aloilla käytetään paljon vuokrahenkilöstöä. Vuokratyöntekijätkin tulee saada osaksi työyhteisöä, vaikka taustalla olisi erilainen työsuhde. Tähän auttaisi hyvä ja tasapuolinen esihenkilötyö. Eväät ja esimerkki täytyisi saada ylimmältä johdolta. Olisi myös tärkeää tukea työhön perehtymistä ja työhön ohjaamista valmentavalla työotteella.
Erässä ryhmässä todettiin tyhjentävästi: ”Hyvinvointi on rakenteissa. Hyvinvointi täytyy kirjata strategiaan ja tehdä pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä asian edistämiseksi.”
Keskusteluissa nousi esiin, kuinka esimiehen tulee olla läsnä "kentällä", jotta yhteys säilyy. Sosiaalista ilmapiiriä tukee palautteen keruu, kehityskeskustelut ja rupattelu kahvitauolla. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota sisäiseen viestintään, vaikka osaamisalueena on konkreettinen tekeminen. Tätä tukisi yhteiset sovitut viestintäkanavat ja käytännöt.
”Työhyvinvoinnin taustalla on perehtymisestä huolehtiminen, työntekijöiden kuuntelu ja läsnä oleminen. Työnantaja, tunne porukkasi, niin moni asia helpottuu”, sanoo Vesalainen.
Jaksamiseen vaikuttaa myös fyysinen rasitus ja ergonomia. Luonnollisesti fyysistä rasitusta puretaan koneilla ja laitteilla, joilla esimerkiksi osia ja rakennusmateriaalia kuljetetaan. Jos kuljetus- ja siirtotehtäviä tehostetaan entisestään, se myös nostaa mahdollisesti työn tuottavuutta ja auttaa työkunnon ylläpitämisessä.
Eräässä ryhmässä korostettiin, että työn tehokkuuden lisäämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että se otetaan ihmisen selkänahasta. Teknologian avulla vähennetään työn rasittavuutta ja näin kevennetään ihmisen taakkaa. Ei myöskään saisi olettaa, että kaikki osaa teknologian itsestään ja löytää oikeat "nappulat" kertomatta – teknologiaankin pitää perehdyttää.
Keskusteluissa nousi esiin, miten raskasta työtä tekevien keho rasittuu ja jatkuva stressitila kuormittaa henkistä jaksamista. Tärkeää olisi ajoittaa kuntoutus oikeaan kohtaan. Jo valmiiksi tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivää vanhempaa ammattilaista ei kannata välttämättä uudelleen kouluttaa uuteen ammattiin.
Työterveydenhoidon ja terveystarkastusten merkitys on suuri. Koettiin, että tehokkaan kuntoutuksen rinnalle täytyisi saada toimiva työterveyden hoitojärjestelmä, joka ohjaa ja tukee kuntoutusta tasapuolisesti, laajasti ja kattavasti. Eräs ryhmä tiivisti: ”Tietoa pitäisi saada työpaikoille ja työterveyshuollon kanssa yhteistyötä pitäisi tiivistää entisestään.”
Konkreettisena ratkaisuna työssäjaksamiseen koettiin työkierto ja tiedon jakaminen sukupolvelta toiselle. Kun ihminen ikääntyy, usein myös työaika lyhenee hiljalleen. Fyysinen kuormitus entisestään hidastaa palautumista. Esiin nousi ehdotus mestari-kisälli -mallista, jolla työtä pystyisi ikääntyviltä keventää.
Työpajassa korostui myös henkinen toimintakyky ja mikä sen merkitys on työn laadulle. Ihmisten olisi hyvä saada valita polkunsa kouluttautumisessa niin että osaaminen johtaisi työn kohtaamiseen.
Esiin nousi myös työkyvyn muutoksen näkyväksi tekeminen. Vaikka ihminen on pyörätuolissa, hän saattaa kuitenkin olla kykenevä muuhun työhön, kuten toimistotyöhön.
Välillä tilanteiden annetaan pitkittyä liian kauan niin, että ongelmat kriisiytyvät. Keskusteluissa oltiin yksimielisiä, että varhainen puuttuminen on kustannustehokkain tapa vaikuttaa.
Koettiin, että työllistämisen, työllistymisen ja työkyvyn tuen moniammatillinen polku pitäisi olla sujuvampi. Olisi suositeltavaa tehdä työkyvyn arviointi kokonaisvaltaisesti eikä vain terveys- ja sairausperusteisesti (esim. toimintaterapeutti/ fysioterapeutti). Jos työkykyä arvioidaan säännöllisesti, se on vaivattomampaa.
Niin jaksamisen kuin työkyvyn ylläpidon takana on hyvä olla avoin työilmapiiri, jossa rennosti ja reilusti kannustetaan huomioimaan turvallisuus ja jaksaminen sekä huolehditaan siitä yhdessä.
”Työhyvinvoinnissa ennaltaehkäisy on olennaista sekä yhteistyö työterveyshuollon kanssa. Työturvallisuus on ykkösasia. Siinä myös oppilaitosten rooli on merkittävä. PK-yrityksille tarvittaisiin hyvien käytäntöjen benchmarkkausta. Usein luotettavin viestijä on se toinen PK-yrittäjä”, kertoo Vesalainen.
Ilmoittaudu mukaan seuraavaan ratkaisupajaan, joka järjestetään 8.3.2022 klo 9-12. Teemana on osaamisen kehittäminen.
Tutustu myös tarkemmin Työelämän metrokarttaan.